TAKIAINEN  (säv. & san. Mika Hatula)

Tiheenä kasvaa takiainen,

lahkeista niitä irrottelen.

Polkumme umpeen kasvanut on.

Oikaistaan halki hakkuuaukon.

Laiturirantaan matkamme käy.

Ei ketään muita joella näy.   

Muut taisi jäädä hotellille.

Me tultiin tänne laiturille. 

Tuu! Joki kutsuu.    

Tuu! Veteen heijastuu

elokuinen kuu.        

Hämärä maille laskeutuu. 

Lukioluokan tapaaminen

meidät toi yhteen. Muistathan sen,

miten me täällä kesäaikaan

vietettiin iltaa kahdestaan vaan?

En ollut sulle elämäs´ mies.

Muualle johti luotani ties.

Silti sä oot kuin takiainen,

mielestäin koskaan saanut sua en. 

Tuu! Joki kutsuu.

Tuu! Silmiis heijastuu

elokuinen kuu.

Mieliimme muistot palautuu...

Yötuuli tanssii hiuksissasi.

Kuun valo leikkii ihollasi.

Houkuttaa uimaan lämmin vesi.

Vieläkin huimaa kauneutesi.

Laiturirantaan maininki lyö.

Sateena syöksyy yllemme yö.

Takaisin juostaan hotellille.

Muistot saa jäädä laiturille…